Hyvinvointiteknologia-asentaja Olga Miettinen korjaa ja huoltaa elämän ylläpidolle välttämättömiä laitteita. Oman työn merkitys kirkastui, kun Miettisen keskosena syntynyt kuopus kamppaili hengestään vastasyntyneiden teho-osastolla.
Hiustenleikkuu on taitoa ja tarkkuutta vaativa laji. Sen kuopiolainen Olga Miettinen, 38, oppi toimiessaan kymmenisen vuotta parturi-kampaajana.
Peukalo keskellä kämmentä ei pärjää myöskään hyvinvointiteknologia-asentaja, joksi JHL:läinen Miettinen viisi vuotta sitten kouluttautui.
Ammatinvaihto oli pakon sanelema, sillä parturi-kampaajan ammatti kävi käsien päälle.
– Oikea käsi leikattiin peräti kahdesti, mutta ei auttanut. Eläkeyhtiön tuella pääsin ammatilliseen kuntoutukseen ja miettimään uutta suuntaa elämälle, Miettinen kertoo.
Kaksivuotinen hyvinvointiteknologia-asentajan koulutus löytyi sattumalta, kun hän selasi paikallislehteä ja näki Savon ammattiopiston kurssi-ilmoituksen.
– Olin heti, että vau, tuonne minä haluan. Olin lapsesta asti kiinnostunut erilaisista laitteista ja robotiikasta. Suosikkielokuvani on Terminator 2.
Koulutus sisälsi lukion lyhyen matematiikan suorittaneelle sopivasti haasteita, muun muassa elektroniikan ja sähkötekniikan perusteet.
Vähän ennen valmistumistaan Miettinen pääsi työharjoitteluun Istekki Oy:hyn, joka huoltaa ja korjaa muun muassa Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) röntgen- ja sädehoito- ja lääkintälaitteita sekä leikkausinstrumentteja ja kuulokojeita.
– Ehdin hädin tuskin valmistua, kun täältä soitettiin ja kysyttiin, tulisinko töihin.
Kuusi asiantuntijatiimiä
Miettisen työpaikka sijaitsee sairaalan tiloissa, ja siellä työskentelee noin 80 istekkiläistä. Heistä noin 40 on Miettisen tavoin THT-asiantuntijoita ja loput tietotekniikka- ja muita ammattilaisia.
THT tulee sanoista terveys- ja hyvinvointiteknologia. Koska laitteita ja koneita on moneen eri käyttötarkoitukseen, työ on organisoitu kuuteen tiimiin.
Miettisen kotipesä löytyy potilasvalvonta-, ventilaatio- ja verenkäsittelylaitteiden tiimistä, ja nimensä mukaisesti se korjaa elämän ylläpidolle välttämättömiä koneita ja laitteita. Sellaisia ovat esimerkkisi erilaiset elvytyslaitteet ja hengityskoneet, virtausmittarit, imut, kostuttimet, elintoimintoja mittaavat potilasvalvontamonitorit ja keskoskaapit.
– Jotkut laitteet mahtuvat kämmenelle, toiset kulkevat pyörillä ja painavat kymmeniä kiloja, Miettinen kertoo.
Laitteiden määräaikaishuolto ja vikojen korjaaminen vaativat erityisosaamista. Joillain tiimiläisillä on insinööritason koulutus, joillain teknologia-alaan liittyvä ammatillinen koulutus.
– Myös laitevalmistajat kouluttavat meitä uusiin malleihin. Laitetuntemuksen, teknologian ja elektroniikan lisäksi on hyvä tietää jonkin verran ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta, huomauttaa Miettisen tiimitoveri, THT-asiantuntija Ahti Kuitula.
Mieluiten korkkarit jalassa
Olga Miettinen viihtyy työssään koneiden ja laitteiden parissa. Vain työasuun kuuluvista turvajalkineista löytyy sanottavaa, tosin pilke silmäkulmassa.
– Olen stilettikorkkareiden suurkuluttaja. Eikö turvajalkineita voisi varustaa koroilla? hän vitsailee.
Miettisen kotona on noin 50 paria toinen toistaan korkeammilla koroilla varustettuja jalkineita. Niitä hän hankkii Viron-matkoillaan pari kolme kertaa vuodessa.
– Olen alun perin kotoisin Viron Viljandista. Muutin Suomeen 10-vuotiaana vanhempieni mukana, hän kertoo.
Suomessa Miettinen kävi peruskoulun ja lukion. Kuopioon muutettuaan hän on oppinut hallitsemaan kohtuullisesti myös savon murteen.
– Mutta toisinaan on pakko sanoa työkavereille, että nyt en ymmärrä. Voisitko sanoa asian suomeksi?
Huolella alusta loppuun
Terveysteknologia on tarkkaan säännelty: Suomessa voi tuoda markkinoille vain vaatimukset täyttäviä terveydenhuollon laitteita ja tarvikkeita. Myös niiden määräaikaishuolloille on tarkat määräajat, joita Istekin työntekijöiden on noudatettava.
– Kun aamulla avaan läppärin, näen heti mitä tänään pitää tehdä. Jollain potilasvalvontamonitorilla saattaa olla tunnin vasteaika, jolloin meillä on vain vähän aikaa reagoida ja saada laite kuntoon. Sellainen menee aina tehtävälistan kärkeen, Miettinen kertoo.
– Ennen näpräsin hiusten kanssa, nyt laitteiden ja piuhojen.
Kiirettä ja hosumista kuitenkin vältetään, sillä elämälle välttämättömien laitteiden korjaus ja huolto on tarkkaa hommaa.
– Tärkeintä on malttaa mielensä ja tehdä työ huolellisesti loppuun, vahvistaa Ahti Kuitula.
Ammatin merkitys kirkastui
Olga Miettinen on tehnyt tuttavuutta hengityskoneiden ja keskoskaappien kanssa myös potilaana. Se tapahtui hänen odottaessaan kolmatta lastaan.
– Sain raskausmyrkytyksen, ja tilanne on hetken aikaa kriittinen. Lapsi syntyi keskosena, 33:nnella raskausviikolla, ja vietti elämänsä ensimmäisen kuukauden KYS:n vauvateholla, hän kertoo.
Siellä keskoskaappien ja hengitystä ja sydämensykettä mittaavien laitteiden ja kymmenien johtojen keskellä oman ammatin merkitys kirkastui uudella tavalla.
– Tiesin, että laitteet on meillä huollettu ja varmasti tiptop. Se rauhoitti mieltä.
Kaikki meni lopulta hyvin, ja Miettisen Jake-poika täyttää kohta kaksi vuotta.
Vain vähän naisia
Tekniikka-alalla työskentelee enimmäkseen miehiä. Istekin THT-lääkintälaiteasiantuntijoista on kourallinen naisia, mutta Miettinen viihtyy miesvaltaisessa työyhteisössä.
– Työ on sopivan itsenäistä, mutta on myös lupa esittää tyhmiä kysymyksiä ja pyytää neuvoa. Ensimmäisestä työpäivästä lähtien olen saanut kannustusta ja tukea työkavereilta.
Tasa-arvoa on sekin, että käytössä on unisex-vessat ja henkilökunta tekee työt sukupuoleen katsomatta.
– Naisia ei pidetä kuin kukkaa kämmenellä, eikä tarvitsekaan. Ihan roudaan huolletut ja korjatut hengityskoneet ja muut laitteet osastoille, ja niin se pitää ollakin.
Tulevaisuuden kasvuala
Terveysteknologia on tulevaisuuden kasvuala. Sairaaloiden ja terveydenhuollon yksiköiden lisäksi laitteita käytetään aiempaa enemmän vanhusten ja vammaisten kotihoidossa.
Myös itse laitteet kehittyvät, digitalisoituvat ja kytkeytyvät tietojärjestelmiin ja pilvipalveluihin. Samalla niistä tulee entistä pienempiä ja älykkäämpiä.
– Jotkut laitteet osaavat diagnosoida vian itse, ja se helpottaa meidän työtämme. Edelleen joudumme kuitenkin selaamaan manuaaleja ja paikallistamaan vikatilan syyn, kertoo Olga Miettinen.
Entisestä parturi-kampaajan ammatista on ollut hyötyä huolellisuutta ja pikkutarkkuutta vaativassa työssä.
– Ennen näpräsin hiusten kanssa, nykyään laitteiden ja piuhojen.